Mosambikin Cabo Delgadon väkivaltaisuuksissa ei ole kyse vain uskonnosta vaan muun muassa etnisten ryhmien välisestä kyräilystä, luonnonvarojen epätasa-arvoisesta jakautumisesta ja ylipäätään syvästä eriarvoisuuden kokemuksesta, sanovat tutkijat.

5.5.2021 • Seblewongel Tariku • Maailma.net

Eteläisessä Afrikassa sijaitsevasta Mosambikista on kuulunut viimeisten neljän vuoden aikana järkyttäviä uutisia.

Pohjoisessa Cabo Delgadon maakunnassa on aktivoitunut islamistinen ääriliike, joka on vuodesta 2017 alkaen hyökkäillyt siviilikohteisiin ja aiheuttanut alueelle valtavan ruoka- ja pakolaiskriisin.

Miehiä, naisia ja lapsia on kidnapattu ja mestattu julmissa hyökkäyksissä. Noin 2 600 ihmistä on kuollut. Yli 700 000 ihmistä on joutunut pakenemaan.

Maailman ruokaohjelma arvioi huhtikuussa, että yli 950 000 ihmistä tarvitsee ruoka-apua Cabo Delgadon, Nampulan, Niassan ja Zambezian osavaltioissa. Taudit leviävät, puhtaasta vedestä ja terveyspalveluista on pulaa.

Apua on ollut vaikea saada perille turvattomuuden, infrastruktuurin tuhoutumisen ja viranomaisten asettamien hallinnollisten esteiden vuoksi.

“Tämä on Mosambikin suurin ihmisoikeuskriisi itsenäistymisen jälkeen. Se on kaaos, jossa yli 2 000 ihmistä on kuollut. Ihmisiä on mestattu, myös naisia. Nuoria on joukkomurhattu, lapsia tapettu. Tämä on julmuutta”, kuvailee mosambikilaisen demokratiajärjestön Center for Democracyn and Developmentin (CDD) johtaja, professori Adriano Nuvunga.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan ihmisoikeusloukkauksiin ovat syyllistyneet myös valtio sekä valtion palkkaama yksityinen turvallisuusfirma.

“Alueella on tapahtunut sotarikoksia. Ihmisoikeuspuolustajia on pahoinpidelty, uhkailtu ja heiltä on evätty pääsy joillekin alueille, joilla julmuuksia on tapahtunut”, myös Nuvunga kertoo.

Mosambikia on pidetty rutiköyhänä ja korruptoituneena mutta samaan aikaan myös melko rauhallisena maana aivan viime vuosiin asti.

Mitä maalle oikein on tapahtumassa?

Monta tekijää kietoutuu yhteen

Cabo Delgadon hyökkääjistä ei ole saatavilla kovin tarkkoja tietoja, mutta heidän tiedetään olevan ääri-islamilaisia. Mosambikilaisen talous- ja yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen IESE:n vanhemman tutkijan, tohtori Salvador Forquilhan mukaan uskonnon lisäksi väkivaltaisuuksiin liittyy kuitenkin myös monenlaisia muita poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä, jotka kaikki kietoutuvat yhteen.

Mosambikia on hallinnut sen itsenäistymisestä, vuodesta 1975, lähtien Frelimo-puolue. Sen edeltäjä taisteli aikoinaan myös Portugalin siirtomaavaltaa vastaan. Monin paikoin Mosambikissa muilla kuin sen kannattajilla on vain vähän poliittista vaikutusvaltaa. Tämä on heijastunut etenkin kansalaisten taloudellisiin mahdollisuuksiin, mikä taas on luonut pohjaa tyytymättömyydelle.

Tyytymättömyyden taustalla on Forquilhan mukaan myös etnisiä jakolinjoja sekä eriarvoisuutta vauraamman etelän ja köyhemmän pohjoisen välillä.

Cabo Delgadossa etuoikeutetuin etninen ryhmä ovat makondet. Myös Mosambikin nykyinen presidentti Filipe Nyusi on makonde. Alueella elää kuitenkin myös pääosin islaminuskoisia mwaneja.

“Tätä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, mutta voimme nähdä koulutetun, etuoikeutetuimman etnisen ryhmän, jolla on paljon linkkejä valtapuolueeseen. Taloudelliset ja poliittiset etuoikeudet eivät ulotu alueen muihin etnisiin ryhmiin. Tämä näkyy ihmisten saamissa mahdollisuuksissa, kuten koulutuksessa ja työpaikoissa”, Forquilha selittää.

Jännitteet juontavat juurensa jo itsenäistymistaistelun ajoilta.

“Näillä kahdella etnisellä ryhmällä on pitkä viha-rakkaussuhde. Vaikka makondet eivät aina ole olleet vallassa, he ovat saaneet etuoikeuksia, sillä he osallistuivat aikoinaan aktiivisesti Mosambikin vapautusliikkeeseen”, Adriano Nuvunga sanoo.

Ääriliike houkuttelee nuoria

Cabo Delgado on Mosambikin köyhin osavaltio, jossa valtion läsnäolo on hyvin vähäinen. Köyhyys, työttömyys, vaurauden epätasa-arvoinen jakautuminen ja lukutaidottomuus ovat tekijöitä, jotka ovat saaneet erityisesti monet nuoret liittymään islamistiliikkeeseen.

Tyytymättömyyttä on lisännyt kymmenisen vuotta sitten Cabo Delgadosta löytynyt valtava maakaasuesiintymä, jonka tuottamasta vauraudesta tavalliset kansalaiset eivät ole juuri hyötyneet. Ulkomaiset energiayhtiötkin palkkaavat lähinnä ulkomaisia.

“Nuoret kohtaavat haasteita, toivottomuutta, kehityksen puutetta ja syrjintää. He ovat yrittäneet päästä hyötymään eliittien johtamasta kaivosteollisuudesta, mutta se ei ole onnistunut. Tämä ponnistus on tehnyt heistä vihaisia ja haavoittuvaisia väkivaltaisten ääriliikkeiden rekrytoinnille”, Nuvunga sanoo.

Toki osa nuorista on liittynyt kapinallisten riveihin myös uskonnollisista syistä.

“Jotkut ovat jopa myyneet omaisuutensa, jotta heillä olisi varaa matkustaa liittymään kapinaan”, Forquilha kertoo.

Resurssikirous?

Mosambiksissa on kaasun lisäksi myös paljon muita luonnonvaroja, kuten mineraaleja. Sen kohdalla voikin hyvällä syyllä puhua niin sanotusta “resurssikirouksesta”. Termillä viitataan luonnonvaroiltaan rikkaaseen kehitysmaahan, jolle luonnonvarat eivät kuitenkaan tuo vaurautta vaan pikemminkin eriarvoisuutta ja muita ongelmia.

Nuvungan mukaan Mosambik kärsi luonnonvarakirouksesta oikeastaan jo ennen kuin kaasuntuotanto ehti alkaa, sillä resursseista kilpailtiin jo etukäteen.

“Kansainväliset öljy-yhtiöt ovat käyttäneet paljon rahaa urakoitsijoihin, jotka rakentavat nestekaasuinfrastruktuuria. Maputon ja Cabo Delgadon eliittien välillä on paljon kilpailua. Tämä on kiihdyttänyt kilpailua, joka taas lietsoo väkivaltaista ekstremismiä”, Nuvunga sanoo.

Mosambikissa on meneillään vaikea talouskriisi. Sen juuret taas ovat edellisen hallituksen huonoissa päätöksissä. Niihin kuului vuosina 2013–2014 otettu laiton, salainen kahden miljardin dollarin ulkomaanvelka. Samaan aikaan globaalin talouskriisin vaikutukset iskivät maahan.

“Se, mitä aiemmin tapahtui, on vaikuttanut merkittävästi Cabo Delgadoon. Se on johtanut tilanteen yleiseen heikkenemiseen, inhimilliseen kärsimykseen, korruptioon ja siihen, ettei hallitus pysty toimimaan kaikkien Mosambikin kansalaisten puolesta”, Nuvunga sanoo.

Samaan aikaan humanitaarinen kriisi Cabo Delgadossa jatkuu. Maaliskuussa kapinalliset tekivät hyökkäyksen Palman kaupunkiin, ja pakolaismäärät ovat jälleen kasvaneet.

Maailman ruokaohjelman ja YK:n lastenjärjestön Unicefin hiljattain tekemän analyysin mukaan noin 21 prosenttia pakenemaan joutuneista lapsista on alipainoisia. Jopa puolet on pienikasvuisia aliravitsemuksen vuoksi.

Suomennos: Teija Laakso

Maailma.netin Unohdetut kriisit -juttusarjassa käsitellään vähemmälle huomiolle jääneiden konfliktien, humanitaaristen kriisien ja katastrofien taustoja.